Peli-ilta

Ylen kakkonen oli viime tiistaina armelias ja näytti mun lempijoukkueen (Real Madrid) jalkapallo-mittelön. Juhlistin asiaa pikasnäkseillä:

Pilkottua kurkkua ja värivarioitua paprikaa. Ostin myös kukkakaalia ja unohdin koko köntin jääkaapin hevi-lokeroon... No, hyvältä se maistui tällee pari päivää myöhässäkin.

Ruisleivät suikaloin palasiksi, hieroin niitä valkosipulin kynnellä (josta olin viillellyt pinnan tihkuvaiseksi) ja kierittelin valkosipuloidussa oliiviöljyssä. Paistoin leipäsuikaleita 200 asteessa vajaan vartin samalla, kun sekoilin alla olevan snäksilajin kanssa. P.S leipä oli Vaasan Jyvä-Rouhe, ja se oli tähän hommaan niin paras, että tulen käyttämään toistamiseenkin.

Tättärää!! Rasvanhimoissani päätin, että friteeratut sipulirenkaathan olis oiva futis-snäky. Eli hommiin vaan, koska parin viikon takaisesta mökkireissusta jääkaappini kostui useamman sipulin verran.

Eli: sipulit renkaiksi. Erilliseen kuppiin taikina, johon sekoittui yksi kananmuna, yksi desi vehnäjauhoa, vajaa teelusikallinen leivinjauhoja, hyppysellinen suolaa ja loraus lonkeroa. Lonkeroloraus siksi, koska taikinani oli melkoisen kuivaa, eikä jääkaapissa ollut tänä iltana yhtäkään olutta tai pisaraakaan vissyä.

Samaan aikaan lämppäsin wokkipannussa muutaman desilitran oliiviöljyä. Pyörittelin sipulirenkaan kerrallaan kauttaaltaan taikinaiseksi ja dippasin öljyyn. Vajaa minuutti paistumista, kääntö (öljystäkin oli jäljellä vain jämät), vajaa minuutti, ja sanomalehdelle tai talouspaperille valumaan. Heleppoo!

Mutta vinkki: pistäkää korppujauhoja taikinaan jos haluatte rapsakkuutta! Mulla ei ollut. Ja pistäkää joko vissyä tai bisseä lonkun sijaan. Mulla ei ollut. Mutta ihan hyvii ne oli silti.

Real Madrid voitti AC Milanin 2-0 joten ilta oli niiltäkin osin suksee. Snäkyt maistui Vintage Westonsin ja lonkeron kanssa!

Juustojuttuja

Tästä raclette-illallisesta on kyllä jo aikaa, mutta ihan vaan vinkiksi teille muille: kannattaa varata suurempi pöytä! :D Mumsimums!

Ja ainii! Kaikkein parasta sinihomejuustoa (myös racletten kanssa) on Riitan herkun Regina Blu, kokeilkaa, jos ette ole jo testanneet!

Syksyinen pekaanipähkinä-omenapiirakka

Terve! Tämä meijän nimetön ruokablogi kärsii edelleen virallisen nimen puutostaudista. Se tuppaa hieman hankaloittamaan bloggaamista, sisältöä kun olisi jo tarjolla, enemmän kuin tarpeeksi. Lopulta siis päätin, että antaa mennä vaan. Kyllä Hammarbergin Antti tiesi mistä puhui!

Vietin tuossa taannoin pientä taukoa kaikista viikonloppuni varkain vievistä iltariennoista ja kissanristiäisistä. Luonnollisesti bailubreikki johti sijaistoiminnoista parhaaseen: leivontahommiin! Serkun Facebook-statuksen inspiroimana hakeuduin lähikauppaan omppuostoksille ja kah; seuraavanlaisen piirasherkun parissa vierähti ainakin yksi syyskuinen viikonloppu ja useampi arkipäiväkin... Mihinkäs pullukka vararenkaistaan pääsisi ja sillee.

Syksyinen pekaanipähkinä-omenapiirakka

Pohja:

1 dl vehnäleseitä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
n. 3/4 dl juoksevaa margariinia
2 munaa
1½ dl maustamatonta luomujogurttia

Täyte:

Kilo kotimaisia omenoita
Pekaanipähkinöitä maun mukaan
Hunajaa
½ sitruunan mehu
1 dl sokeria
1½ rkl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
vajaa ½ dl juoksevaa margariinia

Sekoita kuiviin aineksiin muut taikinan aineet. Kuutioi kuoritut, sitruunamehulla valellut omenat ja sekoita täytteen ainekset keskenään. Levitä taikina vuokaan ja painele pähkinöitä taikinaan maun mukaan. Silaa pähkinät hunajalla ja kaada omenatäyte päällimmäiseksi. Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia (tai niin kauan, että piirakka on nätin ruskea ja kypsänoloinen...)

Toim. huom., itselläni oli käytössä sellainen ihan normaalin kokoinen piirakkavuoka ja taikina meni reiluhkosti yli äyräiden, kuten kuvasta näkyy - ensi kerralla teen siis joko hitusen pienemmän annoksen tai jätän osan taikinasta piirakan päälle rapsakoitumaan.

Herkässä asetelmassa mukana sauvasekoitin ja Nordqvistin Viisasten Tee maidolla ja hunajalla.

Lopputulos oli kieltävievän mehevä ja maukas piirakka, jolla oli lieviä vaikeuksia pysyä koossa, mutta joka maistui sitäkin makoisammalta täysrasvaisen kermajäätelön ja kinuskikastikkeen kanssa.

Alkuperäinen ohje löytyi täältä ja muokkailin sitä mieltymyksieni mukaan - esimerkiksi sokeria piirakka ei mielestäni tarvitse kovinkaan paljoa, kanelia taas mielellään hitusen enemmän kuin vähemmän. Leseitä voisi laittaa lisääkin. Niin, ja lievästä allergiastani huolimatta pekaanipähkinät olivat oiva lisä sekä piirakan makuun että rakenteeseen. Ennen tätä kyhäelmää olin tehnyt pelkkiä kaura-omena-paistoksia, eli ensimmäiseksi omenapiirakakseni tästä sukeutui melkoinen megasuksee, jopa taikinan ylitsevuotavuuksista huolimatta!

Kingsien tahdissa oli hyvä pilkkoa omppuja. Mikä kelpaa Niklakselle, kelpaa minullekin..

uujee, voin nyt kirjoittaa tänne! :)

TESTING TESTING ONE TWO THREE

Teksti testailuja varten, ja piristykseksi hieno internetin syövereistä käsiini päätynyt kuva:



Semmosta.